Nukkejen elämää

Moi! Tänään on taas lyhyehkö "tarina" mikä tässä yksi päivä tuli mieleen... Mennään kuviin!

Kun lapset lopettavat leikkinsä, olemme väsyneitä ja meidät on heitetty lattialle.

Hitaasti nousemme ylös, eikä kukaan näe meitä.

Hieromme kipeitä jäseniämme lasten leikin jäljiltä.

Joka päivä kestämme saman, mutta silti rakastamme omistajiamme.

Koska mikään ei ole niin paha kuin unohdettu lelu.

Joka päivä kampeamme itsemme ylös ja laittaudumme kauniiksi, jottei meitä unohdettaisi.

Ja kun viimein se päivä koittaa jäämme kaapin pohjalle.

Tällaista tällä kertaa, nähdään taas seuraavassa postauksessa!<3