Metsien merirosvo

Moi! Jotenkin, kun koulun loppumisesta on jo kulunut vähän aikaa niin kesäloma alkaa vasta tosissaan tehota. Viime päivinä on ollut hirveästi uusia kuvausideoita, joita ei koulun aikana niin ehtinyt edes miettiä. Näitäkin kuvia ottaessa "tarina" muotoutui siinä samalla kuvatessa. Se on hassua miten joskus kuvatessa uppoaa sellaiseen "kuvaustilaan". Osaako joku samaistua?

Mä asun kiven kolossa, siellä minne aurinko ei kajasta.

Metsissä kaukana, poissa ihmisten ilmoilta.

Olen ketterä kuin leopardi...

...ja kiipeän kuin orava.

Metsä on valtakuntaani ja tunnen sen kuin omat taskuni.

Tunneleissa lymyän, en pimeää pelkää.

Turha edes yrittää, ei mulle oo vastustajaa.

Voin näyttää viattomalta, 

mutta todellisuudessa olen kuin metsien merirosvo.

Ja jos vielä jostain keksit moitetta, et kestä valtani loistetta.

Työni kantaa niin paljon hedelmää, etten sitä edes enää ehdi kerämään.

Kertokaa voiko muuten teidän mielestänne metsissä olla merirosvoja...

Nähdään taas seuraavassa postauksessa!<3

Pörriäinen

Moi! Miten voi olla mahdollista, että on ollut tosi lämmintä ja aurinkoista, mutta kun juhannus tulee niin pam -yhtäkkiä onkin kylmää ja sateista. No, säälle emme voi mitään joten siihen pitää tyytyä. Onhan se toki kasveille ja eläimille hyväksi! Kuvia ottaessa erilaisten pörriäisten ja ampiaisten surina ja määrä oli yllättävän suuri. Koko ajan sai varoa, ettei astu jonkun päälle. Nyt kuviin!

Nähdään taas seuraavassa postaksessa!<3

Kiipeilyä

Moi! Kesäloma on nyt kunnolla käynnissä ja sitä on jo hurahtanut ihan huomaamatta kaksi viikkoa. Ainakin mulla on super paljon asioita, joita haluaisin tehdä kesällä, joten viimeistään nyt olisi hyvä alkaa toimeen. En ole tyyppiä, joka jaksaa maata paikallaan. Aina on jotain menossa... Pahoittelut, että kuvia on vähän.

Kurkotan korkealle, 

sinne missä pilvenhattarat taivaalla lipuvat.

Joskus olisi vain helpompi jäädä sinne missä on ja tehdä sitä mitä jo osaa.

Unelmia saa olla ja niitä pitää tavoitella!

Loppukevennykseksi kuva aika tasan tarkkaan kahden vuoden takaa.

Tuntuu siltä kuin olisin vasta juuri avannut ensimmäisen nukkeni paketistaan. Vaikka tällä hetkellä kameraan tarttuminen tuntuu toisinaan vaikealta niin jotenkin kuvailu on kuitenkin loppujen lopuksi aina yhtä kivaa!

Siinäpä ne kuvat. Nähdään taas seuraavassa postauksessa!<3

Kesäinen pilkahdus

Moi! Lukeekohan kukaan edes ikinä tätä? Tuntuu, etteivät blogit oikein enää ole suosittuja. Tai tarkoitan, että ihmiset ovat ehkä siirtynyt uusiin pohjiin jakamaan nukkeilukuvia. Hyvää kesälomaa muuten kaikille, viime viikolla ei tullut postausta, koska kokeet pitivät kiireisinä. Nauttikaa kesästä ja kuvista!

Siinäpä ne. Kommentoikaa mistä te katsotte tai missä itse jaatte nukkekuvia. 

Nähdään taas seuraavassa postaksessa!<3