Metsien merirosvo

Moi! Jotenkin, kun koulun loppumisesta on jo kulunut vähän aikaa niin kesäloma alkaa vasta tosissaan tehota. Viime päivinä on ollut hirveästi uusia kuvausideoita, joita ei koulun aikana niin ehtinyt edes miettiä. Näitäkin kuvia ottaessa "tarina" muotoutui siinä samalla kuvatessa. Se on hassua miten joskus kuvatessa uppoaa sellaiseen "kuvaustilaan". Osaako joku samaistua?

Mä asun kiven kolossa, siellä minne aurinko ei kajasta.

Metsissä kaukana, poissa ihmisten ilmoilta.

Olen ketterä kuin leopardi...

...ja kiipeän kuin orava.

Metsä on valtakuntaani ja tunnen sen kuin omat taskuni.

Tunneleissa lymyän, en pimeää pelkää.

Turha edes yrittää, ei mulle oo vastustajaa.

Voin näyttää viattomalta, 

mutta todellisuudessa olen kuin metsien merirosvo.

Ja jos vielä jostain keksit moitetta, et kestä valtani loistetta.

Työni kantaa niin paljon hedelmää, etten sitä edes enää ehdi kerämään.

Kertokaa voiko muuten teidän mielestänne metsissä olla merirosvoja...

Nähdään taas seuraavassa postauksessa!<3