Onko nukkeilu noloa?

Moi! Nyt, kun olen palannut syyslomilta on aika nähdä syysloman otokset. Nämä kaksi kuvaa tiivistävät aika hyvin syysloman...

Syysloma oli sateinen, harmaa ja myrskyisä. Ei ihan ihanteelliset olosuhteet nukkejen kuvaamiseen ulkona ainakaan. Muuten vietin kyllä kivan syysloman, mutta toivottavasti ensi vuonna paremmat säät. Oli minulla muutakin asiaa, joten mennään siihen!

Oon jo pitkään halunnut tehdä kirjoituspainotteisempaa postausta, koska yleensä keskityn aika paljolti kuviin, joten kuva minusta saattaa jäädä vähän pintapuoliseksi. Tänään puhun aiheesta, joka on aika useinkin pinnalla tässä harrastuksessa: Onko nukkeilu noloa? 

En itse näe nukkeilussa mitään mikä tekisi siitä nolompaa kuin esimerkiksi jalkapallosta. Sellainen ajatus saattaa jonkun päässä itää, että leikkisimme nukkejemme kanssa. Voi kai sen asian niinkin nähdä, muttei leikkiminen kyllä minun kohdallani mielestäni olisi osuva sana. Valokuvaan nukkejani ja haluan kehittyä siinä. Ja mitä sitten, vaikka joku leikkisikin. Toki pullip-nuket eivät ehkä ole tarkoitettu sellaiseen, mutta leikkiminenhän on kehittävää. Yleisestikkään kenen asia se on määritellä mikä harrastus on noloa ja mikä ei?

 Jos harrastus ei sisällöltään ole noloa niin mikä siinä sitten mättää? En minäkään kaikille ole tästä kertonut. Kyllä muutamat kaverini tietävät, että minulla on nukkeja, muttei kukaan siitä sen suurempaa numeroa ole tehnyt. Jokaisella on oikeus harrastaa juuri sitä mitä haluaa. 

Inspiroiduin tästä aiheesta katsottuani elokuvan Hobbyhorse revolution. Vaikka se ei suoranaisesti kerrokkaan nukkeilusta siihen pystyi jotenkin samaistumaan ja aihe itsessäänkin kiinnosti. Se löytyy areenasta, jos kiinnostaa katsoa.

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti, ja kommentoikaa toki haluatte lisää kirjoituspainotteisia postauksia. Nähdään taas seuraavassa postauksssa!<3