Moi! Onkohan kuvatarinat tehty unohdettaviksi? Aina alan kauhealla innolla jotain tekemään ja sitten se vaan jää. No ei siitä edellisestä osasta nyt niiiin kauaa ole, joten annettakoon tämä anteeksi. Oli pakko päästä kuvaamaan jatkoa, koska tuli vaan sellainen olo. Ja ei hätää, jatkoa on suunnitteilla. Mennään tarinaan!
Kaukana kadoksissa~
Paula:"Missä olen?"
Paula:"Se on tämä käsipeili, joka temppuilee kanssani!"
Paula:"Jos kerta alettiin pelaamaan peilin säännöillä niin laitetaanpa vähän vettä myllyyn."
*katoaa*
Paula:" En kyllä ole ihan vielä tottunut tähän, mutta nyt tiedän ainakin pelin säännöt."
*katsoo peiliin*
Paula:"Äääää!"
*luulin osaavani tämän jutun*
*luulin osaavani tämän jutun*
Paula: "Lyhelläkin matikalla voin päätellä, että katsoessani johonkin kiiltävään kuten peiliin tai ikkunaan hypin kummallisten maailmojen välillä."
Samaan aikaan kotona...
Odottavan aika on pitkä,
varsinkin kun paras ystävä ei odota kanssasi.
Paula:"Mitä hyötyä on osata matkata maailmojen välillä, jos ei koskaan pääse kotiin."
Hei kertokaa mielipiteenne. Kiitos muuten ihanista kommenteista, joita lähettelette. Musta tuntuu, että jokainen blogia pitävä voi samaistua siihen suureen iloon minkä saa yhdestäkin kommentista. Nähdään taas seuraavassa postauksessa!<3
Apua en oo edes tajunnu että sulla on kuvatarina! :"D
VastaaPoistaLuin kaikki osat heti kun näin tän, ja täähän on kiinnostava! :)
Innolla odottelen seuraavaa osaa :)
Kiitos! ^^
PoistaOnpas mielenkiintoinen osa!
VastaaPoistaTykkään tosi paljon sun kirjoitustavasta ja siitä, että osaat valita oikeanlaiset sanat oikeisiin tilanteisiin.
Tsemppiä viimeisiin kouluviikkoihin ennen joulua!❤
Sä osaat aina piristää mua kommenteillasi!
Poista